Ryhmän jäsen petti Jumalan pojan.

Hahaa, Matteus myönsi kuuluneensa ryhmään! Hän tutustui Jumalan poikaan pian tehtyään konkurssin liike-elämässä 1985. Matteus paljasti minulle lisää liikkeen viimeisistä vaiheista: Huhtikuun 10. päivänä, kaksi päivää Temppeliaukion kirkolla tapahtuneen mellakan jälkeen, ryhmä kokoontui kantapaikkaansa. Heillä oli isot juhlat, joista tässä pari dokumenttia (Jumalan poika on tuossa keskellä, valitettavasti kasvoja ei näy kunnolla. Matteus on toinen oikealta.)

Matteus kertoi, että yksi ryhmän jäsenistä petti heidät kaikki ilmiantamalla tukikohdan poliisille ja Jumalan poika pidätettiin. Matteuksen mukaan poliisi tai jokin muu taho oli lahjonut hänet. Tässä pätkä Markuksen käsikirjoitusta, jossa kuvataan kyseistä tapahtumaa. Matteus kyllä sanoi että Ihmisen perillisillä ei ollut aseita käytössään, joten Markus lienee hieman liioitellut asiaa.

Veljekset Jaakob ja Johannes.

Innokkaat lukijat, kiitos runsaista yhteydenotoista. Yhä jännittävämpiä käänteitä Jumalan pojan ja Ihmisten perillisetn vaiheista on selvinnyt äskettäin. Matteuksen kautta olen saanut yhteyden nuoreen mieheen, joka väittää että hän ja hänen veljensä kuuluivat liikkeeseen. Tapasin Johanneksen, joka oli niihin aikoihin vain 8 -vuotias ja sai olla mukana isoveljensä seurana. Ohessa kuva veljeksistä lapsina, vasemmalla Johannes, oikealla Jakob, joka oli liikkeen kantavia voimia.




Johannes näytti minulle liikkeen tukikohdan sijainnin Vaasankadulla. Tästä ikkunasta, ei ehkä ensisilmäyksellä uskoisi, että Jumalan poika joukkoineen piti majaansa sen takana 20 vuotta sitten...

Performanssihankkeita ja taiteellista kunnianhimoa.

Kyselin asiasta ja sain tietää Ihmisten perillisten taiteellisista ambitioista. He järjestivät esityksiä ympäri Helsinkiä, joista osaan sisältyi jopa järkyttävää ja taiteellisesti varsin kunnianhimoista materiaalia. Hämmentävää. Epäilen että Matteus kuului liikkeeseen, vaikka hän ei myönnä asiaa. Hän antoi minulle alla olevan dokumentin, jonka täytyy olla suunnitelma tällaista performanssia varten. Kuinka Matteus olisi muuten saanut sen käsiinsä?

Yhteistyökumppanin poika kertoo.

Minuun otti yhteyttä Matteus, entinen bisnesmies, joka kertoi tunteneensa liikkeen jäsenet henkilökohtaisesti. Hän vaikuttaa nykyään hyväntekeväisyyden parissa ja kertoi että Ihmisen perillisillä oli useita eri yhteistyökumppaneita, joista yhden poikaa kävin haastattelemassa. Mies on jatkanut isänsä työtä.

Outoja tapahtumia liikkeen ympärillä...

Tässä on mielenkiintoinen lehtiartikkeli vuodelta 1987, jonka löysin penkoessani Helsingin Sanomien arkistoja. Ympäristövirasto muistaa tapauksen. He sanoivat että mies oli huudellut jotain legioonasta tai legioonalaisesta. He selvittivät, oliko kyseessä bakteeri, silminnäkijöiden mukaan mies ei näyttänyt infektoituneelta, vaan päihtyneeltä, eikä mitään myrkkyjä löytynyt. Kuulostaa varsin kummalliselta, mitä tämä voi tarkoittaa?

Tässä Hakaniemen ympyrätalon edusta, jossa Jumalan poika usein piti puheitaan.

Tuttavat antoivat ruokaa ja rahaa.

Jumalan poika oli koulutukseltaan kirvesmies. Liikkeen aktiiviaikana hän ei kuitenkaan ollut vakituisessa työsuhteessa, kuten eivät muutkaan liikkeen jäsenet. Toimeentulotuki varmaankin takasi osan porukan tuloista, mutta kävi ilmi, että Jumalan pojan ystäväpiiriin kuului joitakin avokätisiä henkilöitä.

Useita erilaisia viestejä.

Mitä Jumalan poika sitten oikein yritti meille viestittää? Kysymys on monimutkainen, mutta ilokseni voin sanoa, että olen saanut runsaasti yhteydenottoja ihmisiltä, jotka olivat mukana liikkeen toiminnassa. Liike puhui Jumalan valtakunnasta, johon ihmisiä haluttiin asianmukaisesti valmistaa. Elämäntapoihin kuului muun muassa tuo kostamatta jättäminen (Liikkeen parissa tätä kutsuttiin hauskasti ”toisen posken kääntämiseksi”), johon jo viittasinkin, sekä laupeuden (?) periaate, jonka olen käsittänyt tarkoittavan jonkinlaista yleistä ystävällisyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Myös kritiikkiä aikalaiskirkkoa kohtaan esiintyi.

Serkku samalla asialla.

Jumalan pojan serkku Johannes keräsi ympärilleen vastaavaa ryhmittymää Mellunmäen ympäristössä. Johannes ei ollut yhtä innostunut varsinaisesta toiminnasta, vaan kehotti ihmisiä liittymään Jumalan pojan joukkoihin. Johannes oli terävä ajattelija, joka kirjoitti paljon mm. Ylioppilaslehteen nimimerkeillä "Huutava ääni" ja "Kastaja". Serkun kohtalo on yhtä mystinen kuin Jumalan pojankin - hän katosi joulukuussa 1988 jäljettömiin omasta asunnostaan...

Agendana elämäntapa?

Edistystä! Minuun otti edellisen viestini jälkeen yhteyttä Markus, joka kertoi tehneensä Jumalan pojasta elokuvan vuonna 1991, siis varsin pian liikkeen aktiivisimman toiminnan lakattua! ”Messias” jäi Markuksen mukaan harmittavan vähälle huomiolle, mutta hän innostui suuresti kun kuuli tutkimuksestani ja lupasi auttaa minua kaikin tavoin. Hyvin ystävällistä häneltä. Aion katsoa elokuvan, se vaikuttaa ihan mukavalta pätkältä.

Käsitykseni mukaan Jumalan pojan agenda ei ollut suoranaisesti poliittinen, vaan hän puhui tietynlaisen elämäntavan puolesta. Elämäntapa näyttäisi kiteytyvän sellaisten pyrkimysten ympärille, että kun toinen ihminen esimerkiksi tekee toiselle jotain ikävää, ei ole toivottavaa kostaa, vaan on pyrittävä nousemaan tilanteen yläpuolelle.